Lupasin kirjottaa niistä Stanley Cup -finaaleista vielä. Se oli ihan hullua. Siis se viimeinen finaali, 15.6.2011. Mentiin suoraan meidän loppukokeen jälkeen luokkakavereitten kanssa katsomaan sitä peliä sieltä isolta screeniltä. Siellä oli ihan sairaasti porukkaa ja porukka oli niin täpinöissä. Jossain vaiheessa päätettiin lähteä meksikolaisen kaverini asunnolle, koska väenpaljous kävi ahdistamaan. No, loppujen lopuksi Vancouver jäi hopealle Stanley Cup finaaleissa eikä vieläkään saanut ensimmäistä Stanley Cup voittoaan. Lähdin tosi pian pelin jälkeen kotiin ja siinä vaiheessa tilanne näytti vielä keskustassa rauhalliselta, vaikka porukkaa oli ihan hullusti.
Kun pääsin kotiin, telkkari oli auki ja host-perheeni katsoi sitä. En meinannut uskoa silmiäni kun näin ne uutiset. Keskustassa oli alkanut ihan hullut mellakat pelin jälkeen. Autoja oli sytytetty tuleen, ihmiset tappelivat, kaupan ikkunoita rikottiin ja kauppoihin mentiin sisään sekä varastettiin kaikkea mitä käteen sai, autoja hajotettiin ja käännettiin väärinpäin... se oli ihan järkyttävää katsottavaa! En vaan voinut uskoa, että kaupungissa, joka on aina niin puhdas, siisti ja ihmiset niin yli-ystävällisä, tapahtuisi jotain tällaista. Muistan mun host-isänkin todenneen mulle ihan järkyttyneenä "I'm so sorry you have to see this."
Mutta kuulemma nämä mellakat oli etukäteen suunniteltu juttu. Siellä oli pieni porukka, jotka aloittivat mellakat. Heillä oli mukana polttovälineitä ja he olivat suunnitelleet juttua. Joten loppujen lopuksi sillä ei ilmeisesti ollut mitään väliä hävisikö vai voittiko Vancouver lätkäpelin.
Jos jotakuta kiinnostaa lukea lisää tosta, niin netistä löytyy tosi paljon juttua, kuvia ja videoita aiheesta.
Seuraavana päivänä vancouverilaiset kuitenkin näyttivät todellisen luonteensa. Menin joskus aamupäivällä downtowniin takaisin, ja ei oikeastaan jälkeäkään mistään mellakoista. Kuinka nopeasti kaikki oli saatu siivottua - sitä ei voinut muuta kuin ihmetellä. Ainut asia, jonka huomasi, oli vanerilevyt rikottujen ikkunoiden päällä. Vapaaehtoisia pörräsi joka puolella siivoamassa kaupunkia. Se oli jotenkin ihan uskomatonta! Lisäksi ihmiset kirjoittelivat vanerilevyihin tekstejä, joissa ilmoittivat paheksuvansa mellakoita ja rakastavansa yhä Vancouveria. Siinä vaiheessa vaan tajusin, miksi mä rakastankaan Vancouveria niin paljon.
Mie laitan vielä yhden päivityksen tässä lähiaikoina. Haluan koota mun ajatukset tältä vuodelta ja mulla on myös yksi kuvakooste, jonka voisin ehkä tähän laittaa. Pysykää siis vielä hetki mukana.
Ihanaa kesäistä viikkoa kaikille! :)
