Takaisin Suomessa♥

Joo. Paljon on tapahtunut sitten viimeisimmän päivityksen. :D Mun oli tarkoitus kirjoittaa lähtötunnelmia, tunnelmia heti kotiinpaluun jälkeen jne. Mutta joo. Nyt mun kotiinpaluusta on jo monta päivää... Aion silti kirjoittaa niistä vaikkakin näin vähän jälkijunassa.

Ensinnäkin mun piti kirjoittaa siitä Stanley Cupin viimeisestä finaalista. Siitä on niin paljon kerrottavaa, että mä aion kirjottaa siitä ihan oman päivityksen tämän tai ensi viikon aikana. Näin nimittäin Vancouverista AIVAN uuden puolen, joten siitä on pakko kirjoittaa. Nyt mulla tosin ei ole voimia.

Viimeiset päiväni Vancouverissa meni aivan sairaan nopeesti. Meillä oli ne loppukokeet (joista en muuten osaa sanoa yhtään että miten ne meni!! saadaan tulokset vasta heinäkuun lopussa) ja sitten sanoin kavereille heippoja ja pakkailin. Vaikka koko ajan tiesin, että kotiinpaluu on lähellä niin ei sitä ollenkaan tajunnut. Ei edes siinä vaiheessa kun olin vihdoin ja viimein onnistunut survomaan kaikki tavarani matkalaukkuihin ja reppuun.
Tässä muutamia kuvia mun vikalta viikolta:

Viimein sitten koitti lauantai 18.6. - mun lähtöpäivä. Se oli ihan hullun rankka päivä. Mun host-äiti itki vähän väliä ja kyllä minäkin! Siinä vaiheessa alkoi pikkasen tajuta, että kohta pitää oikeesti sanoa heipat. Ihan pian oltiinkin jo lentokentällä sanomassa hyvästejä. Kyllä mä itkin kovasti, koska oli jo siinä vaiheessa ikävä. Ihmisiin kiintyy ihan hirmuhelposti. Ja näin pitkässä ajassa erityisesti. Mutta mun host-sisko kirjoitti mun semmoseen matkakirjaan ihanasti:
"Don't cry because it's over.
Smile because it happened." 

Mun hollantilainen ystävä tuli tosiaan samalla lennolla mun kanssa Lontooseen. Se helpotti kyllä huomattavasti lähtöä kun oli joku, jonka kanssa lähteä eikä tarvinnut lähteä yksin.  Mutta kyllä me yhdessä itkettiin lentokoneessa kun Vancouver jäi taakse ja me suunnattiin kohti Eurooppaa, Lontoota ja sitten KOTIA. Vancouverissa oli muuten ihana auringonlasku kun me lähdettiin.

Pitkien ja rankkojen lentojen jälkeen mä vihdoin laskeuduin Helsinki-Vantaalle. En oikeesti tajunnut yhtään missä mä olin ja olin aivan pihalla. Mun korvat oli lukossa ja suunnistin muiden ihmisten perässä hakemaan matkatavaroita. Kaikkine matkalaukkuineni ja kasseineni selvisin ulos porteista ja näin isin, äitin ja pikkusiskon. Tunne oli ihan sanoinkuvaamaton!
Koti-Kouvolassa oltiin sunnuntaina illalla yhdentoista jälkeen. Jopa oman kaupungin näkeminenkin tuntui niin hassulta:D:D !! Heti kotiin palattuani mä söin Oltermannia, kävin saunassa ja painuin nukkumaan.

Ensimmäiset päivät Suomessa on mennyt ihan jossain sumussa. Mulla oli mukava jet-lag, heräilyajat on ollu välillä 6:00 ja 17:15...... jospa tää tästä lähtisi tasaantumaan. Oon nähnyt hullusti kavereita, tuttuja ja omaa perhettä tietenkin. Jälleennäkemisen tunne on ihan uskomatonta näin pitkän ajan jälkeen. Kyllä siinä tippa vierähtää linssiin hyvinkin helposti. On kuitenkin ollut ihana huomata, miten hyvin perhe ja ystävät ovat ottaneet mut takaisin kotiin. Totta kai vuodessa ehtii tapahtua paljon, ja ei voi jatkaa täysin samasta pisteestä mihin on jääty. Mutta en olis koskaan voinut uskoa, että sitä pistettä ollaan kuitenkin yllättävän lähellä. :)
Yksi monista kohokohdista kotiinpaluussani oli maanantaina kun näin veljeni ja hänen vaimonsa uuden, 4 kk vanhan vauvan ja 2-vuotiaan kummityttöni. Kummityttöni muisti minut vieläkin eikä vierastanut ollenkaan, mikä oli ihan mieletöntä. :)

Nyt on pakko mennä nukkumaan. Huomenna alkaa juhannuksen vietto, joten pakko olla skarppina. Pistän vielä muutaman päivityksen tulemaan tässä lähiviikkoina.

Home Sweet Home!

Lighthouse Park ja viimeinen viikonloppu

Mun viimeinen kokonainen viikonloppu VanCityssä ja minä istun yksin kotona. No, oon nyt yrittänyt ihan lopullisesti parantua flunssasta. Haluun olla niin skarppina ensi viikolla! Ja muutenkin, oon koittanut kertailla kokeeseen vielä viimeisiä tärppejä. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin mua ei yhtään haittaa olla kotona. Oon nähnyt täällä jo niin paljon, että ihan hyvä, että välillä saa aikaa itselleenkin ihan vaan rauhottua ja olla. Tällästä taukoa mä ihan oikeesti tarvitsinkin ennen loppukokeita.
Muutan, ihan hullua ajatella, että tasan viikon päästä istun tähän aikaan lentokoneessa kohti kotia!

Torstaina mentiin meidän luokan sekä toisen Canbridge-kurssin kanssa ns. luokkaretkelle. Suunnattiin pohjois-Vancouveriin, Lighthouse Park:iin. Kerrassan upea paikka! Käveltiin ympäriinsä, nautittiin ihanasta luonnosta ja pidettiin picnic. Oli tosi kiva päätös meidän ahkeralle opiskelulle. Jotenkin kyllä nyt hassua kun on opiskeltu ihan hurjan paljon ja nyt yhtäkkiä tunteja ei enää olekaan. Onhan meillä kokeet vielä totta kai, mutta silti! Se vaan tarkottaa sitä, että tää vuosi alkaa olla finaalissa.
Ihan hullua ajatella, että tasan viikon päästä istun tähän aikaan lentokoneessa kohti kotia! 
Tässä muutamia kuvia meidän retkeltä!

Tuntui ihan hassulta, kun yksi kaverini kysyi, että onko mulla suunnitelmia sille alkuviikolle kun oon takasin Suomessa. Tuntui niin oudolta, että mä voin oikeesti jo suunnitella mun aikataulua ja tarkkoja päivämääriä Suomessa! Aina ennen vaan puhuttu, että "sitten kun tuut niin sitten nähdään", mutta nyt voi oikeesti jo suunnitella tarkasti koska se on niin lähellä!
Ihan hullua ajatella, että tasan viikon päästä istun tähän aikaan lentokoneessa kohti kotia! 

Maanantaina mulla on siis puhetesti. Keskiviikkona sitten kaikki muu (luetunymmärtäminen, kirjoittaminen, use of English ja kuuntelu). Se on menoa sitten - Toivottakaa mulle onnea!

Queen Elizabeth Park

Voivoivoi, totta kai mun piti tulla kipeäksi. Viime viikolla kirjottelin, että olen ollut tosi väsynyt. No se enteili tietenkin sitä, että flunssa on tulossa. Viime viikonloppuna se alkoi sitten ihan kunnolla. Tänään jouduin jo skippaamaan koulusta iltapäivätunnit, koska olo oli vaan niin hirveä. Flunssaa, vissiin kuumettakin. Jospa tää tästä lähtis paranemaan päin. Ensi viikoksi haluan ainakin tulla terveeksi, koska silloin on loppukokeet. Niin ja totta kai myös kotiinpaluu.

Kotiinpaluusta puheen ollen. Viime viikonloppu meni melkeinpä kokonaan lentokentällä. Olin sanomassa heippoja kavereille, jotka lähtivät jo nyt kotiin. Kyllä se vaan on aina vaikeaa sanoa hyvästejä, vaikka tietäisikin, että tulee näkemään niitä ihmisiä vielä. No, ei ole enää kauaa kun on oma vuoro lähteä. Yritän vaan sulkea sen pois mielestä, koska hyvästeistä tulee ihan hirveän vaikeat. Oon vaan nyt ottaa kaiken ilon irti täällä viimisten viikkojen aikana. Flunssasta huolimatta!

Eilen käytiin meksikolaisen ystäväni kanssa Queen Elizabeth -puistossa. Oon jo tosi pitkään halunnut mennä sinne, ja nyt vihdoin! Se on sellanen todella iso puisto, ihan mielettömän kaunista joka puolella! Puistossa on ravintola, loputtomia polkuja ympäriinsä, ihmisiä oli ottamassa aurinkoa, pelaamassa pallopelejä, ja siellä voi kuulemma vaikka järjestää häätkin.
Vancouverissa on tosi paljon kaikkia puistoja, mitkä tosin pääsee oikeuksiinsa vain näin kesällä. Harmi kun Vancouverin kesä on yleensä aika lyhyt - täällä on niin paljon nähtävää kesällä(kin).

 

Päivät hupenee

Tällä viikolla oon ollut ihan superväsynyt. Vaikka nukun tosi hyvin ja suht pitkiä unia, niin silti ei vaan energiaa löydy mihinkään. Uskon, että se johtuu koulusta. On vaan puristettu niin tiukasti maaliskuun lopusta asti ja nyt loppu häämöttää. Kokeet on parin viikon päästä ja kyllä mua alkaa jo jännittää. Nyt on vaan pakko jaksaa rutistaa loppuun asti.

Perjantaina meillä oli semmonen valmistumisseremonia koulussa. Nyt lopettavat oppilaat saivat todistukset. Siellä oli myös pieni näytelmä, puheita ja seremonian jälkeen oli kakkua tarjolla. Vaikka mulla onkin vielä isoimmat kokeet edessä, niin oli kiva kun meillä oli tollanen virallinen juttu! Tässä pari kuvaa sieltä.

Sunnuntaina lähdettiin shoppailureissulle muutaman luokkakaverin kanssa. Mentiin Seattleen, Premium Outlettiin. Se on niin paras paikka! Kävin siellä joskus viime keväänä viimeeksi ja yhtä hyvä se oli edelleen. Niin hyviä tarjouksia ja kaikkia ihan parhaita kauppoja. Löysin kaiken mitä olin jo niin pitkään etsinyt. Vaikka ostinkin vaan kaikkea tarpeellista, niin rahaa kului ihan mukavasti. Taitaa olla kyllä shoppailut täällä nyt tältä erää tässä. Tossa viereisessä kuvassa mun meksikolaisystävä ja minä odottamassa USA:n rajalla bussissa. Tässä alemmassa mun luokkakavereita ostosten kanssa odottamassa bussia shoppailun jälkeen.

Kotiinpaluu on jo tosi vahvasti mielessä. Joka päivä mieleen tulee vaan ajatuksia kaikista jälleennäkemisistä, tuttujen paikkojen näkemisestä pitkästä aikaa jne. Kyllä kotiinpaluuta vähän jännittääkin. Tai lähinnä se, että miten kaverit ottaa takasin vastaan. Tarkoitan sitä, että vuodessa ehtii tapahtua niin paljon, elämä menee eteenpäin ja ihmiset muuttuu. Mutta toisaalta, loppujen lopuksi aika vähän ehtii jännittää kun mielessä on vaan ajatus siitä, että kohta oikeesti pääsee takaisin kotiin ja näkee kaikki! Mulla on perhosia vatsassa.

Ajattelin listata muutamia asioita, joita ootan ihan erityisen paljon:
- totta kai perheen, ystävien ja sukulaisten näkemistä
- omaa saunaa ja sitä, että saunaan voi mennä niin usein kun haluaa
- suomalaista ruokaa
- juhannusta
- autolla ajamista
- kotikaupungin ja oman talon näkemistä

Loppuun vielä yksi biisi, jota oon viime viikkoina kuunnellut ihan luvattoman paljon. Harvoin osuu jonkun kappaleen sanat niin kohdalle. Mutta tämä vaan kertoo niin paljon tästä hetkestä!