Tasan kuukausi kanadalaista elämää takana

Taas on aikaa vierähtänyt reilun viikon verran eteenpäin. Tämän viikon aikana olen tajunnut, etten voisi kuvitella asuvani täällä vakituisesti. Tykkään tosi paljon  isäntäperheestäni, elämästä Kanadassa ja Vancouverista, mutta rakastan vaan niin paljon isänmaatani ja läheisiäni Suomessa, että haluan asua heidän lähellään. Tai ainakin lähempänä kuin mitä nyt olen. Toisin sanoen, en ehkä vieläkään ole päässyt täysillä mukaan kanadalaiseen elämään, koska huomaan kaipaavani kotiani joka päivä. Tuleekohan jossain vaiheessa päivä, jolloin en ajattelisi sekuntiakaan Suomea? Tuskin.

Tällä viikolla en kuitenkaan ole juurikaan potenut ylitsepääsemätöntä koti-ikävää, jota podin pari viikkoa sitten. Koulu on vienyt ajatuksia tosi hyvin muualle. Meillä oli koulussa uusi opettaja. Hän oli todella nuori ja teimme tunneilla tosi kivoja tehtäviä mm. kuunteluita internetistä, ryhmätehtäviä, pieniä esitelmiä kotimaistamme, sen sijaan että olisimme käyneet vain oppikirjan tehtäviä läpi. Harmi vaan, että hän oli meillä vain viime viikon. Tänään meillä oli supertylsä sijaisopettaja. Huomenna meille tulee kuitenkin TAAS uusi opettaja. Tämä on jo ihan hassua - kolmas viikko ja neljäs opettaja.

Viime viikolla kävin muutaman koulukaverini kanssa Metrotownissa (Metropolis at Metrotown), joka on koko British Columbian suurin kauppakeskus. Ja kyllä se olikin valtava! Olin käynyt siellä kerran aiemmin, seitsemän vuotta sitten kun olin lomalla Vancouverissa mutta en tosiaankaan muistanut sen olevan noin valtava! Keskellä kauppakeskusta oli ns. keskus, josta lähti kolmessa eri kerroksessa neljä eri käytävää joka suuntaan, ja ne käytävät haarautuivat edelleen. Kauppakeskuksessa on yli 400 kauppaa. Metrotownissa yli neljä tuntia, eikä keritty kävellä kuin puoli kauppakeskusta läpi. Päätettiin mennä pian uudestaan ja kiertää loppupuolisko sitten. Kyllä jalat huusivat hallelujaa kun vihdoin istuin Skytrainissa kohti kotia.

Viime viikolla huomasin myös, että olen jossain määrin kyllä jo tottunut Kanadaan. Ensimmäisinä viikkoina oli koko ajan että "VOU!" kun näki jotain uutta, jotain mikä on erilaista kuin kotimaassani. Enää ei hetkahda juuri mistään. Lähes kaikki tuntuu täysin normaalilta, esimerkiksi liikennemerkit, tuotteet kaupoissa, väkimäärät, rakennukset, erilaiset eläimet, ruuat, suuret pakkauskoot ja se, että kaikki puhuu vain englantia. On toisaalta pelottavaa, että esimerkiksi kodittomat ihmiset on aivan arkipäiväinen näky, mutta toisaalta on hyvin avartavaa kun silmä tottuu näkemään, että kaikki ei välttämättä ole samanlaista omassa kotikaupungissa ja muualla maailmassa.
Ja heti kun pääsin sanomaan, että mikään ei enää hetkauta niin mieleeni tuli jotain, josta todellakin hämmästyin. Metrotownissa ollessani käytiin myös eläinkaupassa. Siellä ihan oikeasti myydään koiran- ja kissanpentuja! Kissanpennut oli näyteikkunassa ja koirat pienissä häkeissä kaupan sisäpuolella. Vaikka en mikään eläinasiantuntija olekaan, ne näytti niin reppanoilta! Mietittiin norjalaisen ystäväni kanssa, että eipä tulisi Pohjoismaissa kuuloonkaan. Tai en ainakaan itse ole missään törmännyt vastaavaan?! Olen jenkkileffoissa tietenkin nähnyt kyseistä käytäntöä, mutta kyllä hetkautti kun itse näki omin silmin!


Thanksgiving eli Kiitospäivä oli tosi hieno uusi kokemus. Kanadassahan Kiitospäivää juhlitaan aina lokakuun toisena maanantaina. Kiitospäivä ei ole täällä niin suuri juhla kuin Jenkeissä, mutta kuitenkin se on täälläkin vapaata koulusta ja osalla myös töissä (mutta kuitenkin kaikki kaupat olivat auki). Kiitospäivää juhlittiin siis eilen. Illalla kotiimme tuli sukulaisia ja ystäviä. Myös ranskalainen koulukaverini oli tullut kylään.
Alkuillasta tarjolla oli dipattavia kasviksia, sipsejä, keksejä, juustoa ym. naposteltavaa. Hieman myöhemmin kaikkien vieraiden saavuttua söimme yhdessä perinteisen kiitospäiväillallisen. Tarjolla oli tietenkin kalkkunaa, karpalohilloa, perunamuusia, kastiketta, höyrytettyjä kasviksia, erilaisia salaatteja ja sämpylöitä. Jälkiruuaksi oli kurpitsapiirakkaa ja jäätelöä. Illalla katsottiin myös tietenkin Vancouver Canucksien kauden toinen ottelu telkkarista. Koko päivä oli siis kanadalaista elämää parhaimmillaan!