HALFWAY!

140 päivää takana ja 140 päivää jäljellä ennen kuin olen takaisin Suomessa. Mun visiitti Kanadassa on siis tasan puolessavälissä! Sen vuoksi ajattelin kirjoittaa nyt yleisistä fiiliksistä.

Ensinnäkin aika on mennyt ihan sairaan nopeasti. Muistan mun lähdön Suomesta kuin eilisen, ja toisaalta on taas ehtinyt tapahtua niin paljon. Paljon on ehtinyt tapahtua Suomessa ja paljon on ehtinyt tapahtua täällä.

Mie olen kehittynyt englannissa. Vieläkin musta tuntuu, ettei se suju niin kuin toivoisin sen sujuvan mutta kyllä mie vaan olen kehittynyt. Koulusta oon tykännyt ja siellä kehittyy. Mutta silti koen, että opin kaikista parhaiten kun puhun isäntäperheeni kanssa sekä ystävieni kanssa. Pääsee oikeasti itse käyttämään kieltä, ja kuulee miten muut ihmiset puhuvat. Onneksi mulla on vielä monta kuukautta aikaa kehittyä! Ja sen olen tänä aikana oivaltanut, että kaikkea ei tarvitse osata. Voin olla hyvä englannissa, vaikka en tietäisikään kaikkia tarkkoja sanoja.

Englannin lisäksi olen oppinut hieman muitakin kieliä, esimerkiksi 'Kiitos', 'Moi' ja 'Minä rakastan sinua' hoituu jo aika monella kielellä! Ja tietysti olen opettanut suomea muille. On muuten ihan sairaan hauskaa opettaa suomea. Aina kun joku pyytää sanomaan jotain suomeksi niin eka reaktio mun sanomisen jälkeen on "WOU!" No, eihän suomi helppoa ole, mutta on ihan sairaan hauskaa kun joku sanoo jotain juttuja suomeksi. Kaikki, jotka osaavat valmiiksi jotain sanoja suomeksi, tietävät yleensä jotain kirosanoja. Hmm...Niitä ihmiset myös yleensä ensimmäisenä haluavat tietää. nojoo..
Suomen kieli muuten kuulostaa kuulemma joko japanilta, tai sitten että mä vaan keksin jotain sanoja eikä ne oikeasti tarkoita yhtään mitään. Pari kertaa on ihan joutunut vakuuttelemaan että kyllä se on ihan oikeaa kieltä!

Kaikista hienointa minusta on kuitenkin uudet ystävät. Tällä hetkellä mulla on ystäviä ihan ympäri maailmaa. Ihmisissä on niin paljon eroja maanosien välillä, mutta loppujen lopuksi kaikki on samanlaisia. Kulttuurieroja on hurjan paljon ja niistä on ollut ihan sairaan siistiä oppia! En todellakaan esimerkiksi tiennyt, että monissa Etelä-Amerikan maissa pitää uutena vuotena pukea keltaiset alusvaatteet, tai ollut tottunut vaihtamaan poskisuudelmia aina tavattaessa. Olen saanut monia ystävyyssuhteita, jotka niin varmasti kestävät loppuelämäni.

Mutta ennen kaikkea on oppinut arvostamaan entistä enemmän sitä, mistä itse tulee.
Tällä hetkellä musta on ihanaa, että mulla on vielä monta kuukautta jäljellä eikä vielä tarvitse lähteä. Vaikka pitää myöntää, että kyllä mie kotiinpaluuta ootan enemmän kuin mitään!