Muista aina liikenteessä

Kylläpäs olen saamaton tämän blogini kanssa. Miulla ei juurikaan ole arjesta poikkeavaa ohjelmaa kalenterissa, mutta silti jotenkin tuntuu, ettei ole aikaa. Ehkä se on myös sitä, että kun ei ole tapahtunut mitään uutta ja mahtavaa niin en oikein tiedä mistä kirjoittaisi. Täällä tosin on niin paljon asioita, joista voisi kirjoittaa, asioita, jotka ovat erilaista kun Suomessa. Mutta sekin rupeaa olemaan hankalaa, koska kaikkeen on jo tottunut. Pikemminkin voisin kertoa eroista sitten kun palaan Suomeen. :D No, kovasti olen tällä viikolla miettinyt että mistä sitä kirjoittaisi.

Tänään olin menossa normaalisti kouluun. Heti ekalla asemalla tuli kuulutus, että Skytrainin kanssa on ongelmia. Vancouverin julkinen liikenne toimii aina tosi hyvin, ja ongelmia on tosi harvoin. Mutta tänä aamuna olikin sitten kunnon ongelmat! Parin pysäkin välissä oli kuulemma jonkinlainen tulipalo, ei siis junaradalla mutta jossain lähellä. Joten se väli oli suljettu. No, siinä välillä olisi kuulemma ollut bussi, mutta mulla meni ihan täysin hermot siihen, että yhden pysäkkivälin kulkeminen kesti noin 10 minuuttia ja normaalisti se menee parissa minuutissa plus että bussi on hitaampi kuin juna. Päätin sitten vähän soveltaa ja ottaa toisen junalinjan. Jouduin kiertämään jonkin verran, enkä tiedä olinko perillä yhtään nopeammin, mutta ainakin juna liikkui koko ajan normaalisti. Myöhästyin koulusta puolisen tuntia, mutta eipä se haitannut. Ei opettajat rankaise jos julkisten kanssa on ongelmia, ja muutenkin, meidän opettajaa ei koskaan haittaa jos joku on myöhässä. :D No se siitä, pääsin turvallisesti perille ja kotimatka sujuikin jo ihan normaalisti. (tuli vähän epäselvästi selitettyä, mutta epäselvää se matkanteko olikin...)

Anyway, siinä mulla sitten juolahti mieleen, että voisin kirjoittaa jotain liikenteestä. Vancouverhan on suurkaupunki, joten liikennekin on sen mukaista. Monet ihmiset käyttävät julkisia kulkuneuvoja, mutta kyllä täällä vaan riittää autoilijoita. Mulla on kansainvälinen ajokortti, jolla saisin ajaa täällä ihan vapaasti mutta eipä hirveesti ole tehnyt mieli ajella koska en kyllä tiedä pärjäisinkö tuolla! Ehkä jossain hiljaisemmilla kaduilla, esim. naapurustossani. Vancouverissa autoilijat ovat mielestäni aggressiivisempia kuskeja kuin Suomessa. Mutta tosi hyvin yleensä annetaan tilaa muille, vaikka itse ajetaankin kovin määrätietoisesti. Ainakaan Vancouverin keskustaan en ikimaailmassa menisi ajamaan, koska siellä tosiaan pitää tietää mihin on menossa.

Jo ajokortin saamisessa on luonnollisesti eroja. Täällähän ajokortin voi saada jo 16-vuotiaana. Kun täyttää 16, sen jälkeen voi mennä teoriakokeeseen. Sen läpäistyä saa "L-kortin". Käytännössä se tarkoittaa, että pitää ajaa semmoinen oranssi magneettinen L-lätkä (L=learning), ja kyydissä pitää olla yli 25-vuotias perheenjäsen, jolla on ajokokemusta joku tietty määrä, en muista tarkkaan. Sen kanssa pitää ajaa muistaakseni vähintään kuukausi, jonka jälkeen pitää mennä ajo-opetukseen. En oo ihan varma, onko ihan pakko mennä autokouluun. Vanhempi hostsiskoni ainakin kävi autokoulussa. Siinä on siis jotain oppitunteja liikenteessä, jonka jälkeen saa vihreän N-lätkän (N=new driver).  Sen kanssa saa sitten ajaa pari vuotta, jonka jälkeen on taas jonkinlaista opetusta. Sen jälkeen saa sitten ihan virallisen ajokortin eikä tarvitse pitää enää mitään lätkiä auton perässä.
Tämä nyt on miten se suurinpiirtein menee, mun hostäiti selitti tän mulle jo joku aika sitten, joten en ihan tarkkaan muista. Joten jos haluat hankkia ajokortin Kanadassa, niin kannattaa ottaa tarkemmin selvää. :D

Sitten jotain itse liikenteestä. No ensinnäkin liikenneruuhkat. Pahimmillaan se on aamulla sekä illalla sanotaan 4-6 välillä. Suurimmilla valtateillä on 3-4 kaistaa yhteen suuntaan. Kaistoista yksi kaista on autoille, joiden kyydissä on 2 tai useampi matkustaja. Ruuhka-aikaan yksinajavien kaistat ovat AIVAN tukossa, ja tuo 2+ -kaista vetää hyvin. Tällä yritetään suosia kimppakyytejä.

Vaikka liikennesäännöt ovat aika kansainvälisiä, eroavaisuuksia Suomen liikennesääntöihin on. Täällä ei simerkiksi Stop-merkin kohdalla pysähdytä. Tai kuulemma siinä pitäisi pysähtyä, mutta ei kukaan tee niin. Siinä vain hiljennetään ja jatketaan matkaa. Suurin eroavaisuus on se, että vaikka liikennevalo olisi punaisella, risteyksessä oikealle saa silti kääntyä. Tietenkin on väistämisvelvollinen, mutta jos ketään ei tule, saa vapaasti mennä vaikka valo on punainen.

Kävelijöille on taajamissa pieni kaistale omaa kulkuväylää autoteiden reunassa. Pyöräilijöille sen sijaan on yleensä valkoisella viivalla erotettu väylä autotien yhteydessä, yleensä toisessa reunassa autotietä. Kävelyteitä ei kuitenkaan läheskään joka paikassa ole. Muutenkin kävelijöitä ja pyöräilijöitä näkee NIIIIN paljon vähemmän kuin Suomessa. Pyöräilijöitä näkee keskimäärin ehkä yhden viikossa. :D ihan oikeesti! Kävelijöitä sentään vähän enemmän, varsinkin downtownissa. Olen kertonut koulussa sekä isäntäperheessäni, että Suomessa meillä on kunnon pyörä/kävelytie oikeastaan jokaisen tien vieressä. Se aiheutti syvää ihmetystä erityisesti kanadalaisissa sekä myös muun maalaisissa!

Laitoin nyt jotain kuvia liikenteestä ja teistä, mitä oon tässä pitkin matkaa räpsinyt. Ei oo hirveesti tullut otettua kuvia liikenteestä, mutta tässä jotain mitä satuin löytämään. Harmi kun ei oo kuvaa kunnon liikenneruuhkasta eli rush-hourista. No, eipä se juuri koskaan kuulu arkipäivääni sillä yritän välttää kulkemista sinä aikana.