Aika opiskella

Torstai-aamuna oli pakollinen aamuherätys pitkästä aikaa. Mun piti olla koulussa 8:45, joten herätys oli tosi aikasin. Mun koulumatka kestää noin tunnin verran: ensin skytrain-asemalle, sitten skytrainilla Surreysta Vancouveriin, ja Vancouverissa pieni kävelymatka asemalta koululle. EF-koulu Vancouverissa sijaitsee Granville Streetilla. Se katu on aivan ihana! Ihan täynnä ihania shoppailu- ja ruokapaikkoja.

Granville Street

(c) http://www.beyondrobson.com/upload/2010/09/20100903-granvillest.jpg

Kouluun saapuessani aula oli aivan täynnä uusia opiskelijoita. Olin aivan pihalla, mitä pitäisi tehdä joten lampsin pitkän jonon hännille odottamaan. Vihdoin oli mun vuoroni. Saatiin infopisteestä kansio, jossa oli infopapereita. Sen jälkeen maksettiin opiskelumateriaalit ja oppikirjat. 

Virallisen osuuden jälkeen mentiin pienissä ryhmissä puhetestiin, joka ei kyllä ollenkaan tuntunut testiltä. Opettaja kyseli meiltä peruskysymyksiä kuten miksi valitsitte juuri Vancouverin, mistä olette kotoisin jnejne. Sen jälkeen kierrettiin koulu ympäri ja siinä se ensimmäinen päivä sitten olikin! Ensimmäisen päivän jälkeen koulusta jäi tosi sekava olo. Olin niin hämmentynyt siitä väenpaljoudesta, ja muutenkin oli niin orpo olo kun ei tuntenut ketään tai tiennyt juuri mistään mitään.

Toinen päiväni koulussa perjantaina oli jo huomattavasti parempi. Meillä oli aluksi parin tunnin informaatiotilaisuus kaikesta opiskeluun, vapaa-aikaan, Vancouveriin ym. liittyen. Infon jälkeen lähdettiin city tourille. Se oli ihan huippua! Meillä oli oppaana semmonen nuori mies, joka oli asunut Vancouverissa koko ikänsä. Hän osasi kertoa Vancouverista nuoria kiinnostavalla tavalla. Ajeltiin koulubussilla ympäri Vancouveria ja käytiin muutamissa suurimmissa nähtävyyksissä. Bussissa istuessa juttelin mm. yhden ecuadorilaisen tytön kanssa aika paljon, sekä valokuvasin meksikolaisen tytön kanssa. Tuli semmonen olo, että kyllä tämä tästä lähtee!

Ensi viikolla (eli huomenna) meillä alkaa todellinen opiskelu. Suoraan sanottuna odotan sitä hyvin paljon, sillä meille muodostuu ns. oma ryhmä, jonka kanssa opiskellaan. Mun mielestä on paljon kivempi tutustua kunnolla muutamiin ihmisiin kuin että tutustuisi kaikkiin vähän. Ja muutenkin, tulee tietyt rutiinit kun kunnon opiskelu alkaa.

Muutamia kuvia city tourilta:

Odotan opiskelun alkamista senkin puoleen tosi paljon, että olisi enemmän tekemistä eikä ehtisi miettiä niin paljoa. Tänä viikonloppuna olen ollut taas tosi paljon kotona omissa oloissani. Se on pahinta mitä voi tehdä koti-ikävän kannalta. Eilen mulla oli tosi hankala päivä, koska podin hirveää koti-ikävää. Kaikki muistutti mua Suomesta, perheestä, ystävistä, kaikesta mitä mulla Suomessa on. Lopulta päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähdin juoksulenkille puistoon. Hölkkäilin tunnin verran ja kuuntelin hyvää musiikkia. Ilma oli mitä ihanin ja sen jälkeen oli taas tosi hyvä olla.

Sain tällä viikolla uuden puhelimen ja uuden liittymän. Ei mulla vasta ole kuin muutamia numeroita mutta kuitenkin. Täytyy vaan opetella käyttämään puhelinta ihan uudella tavalla - täällä nimittäin nuoriso ei juurikaan soittele toisilleen vaan ne tekstailee _koko ajan_. Siis ihan oikeesti koko ajan! Itse olen tottunut enemmän soittelemaan, joten täytyy opetella nyt tuo tekstailun jalo taito ihan uudestaan.

Perjantaina koin jotain ihan uutta ja mieletöntä. Mentiin mun hostsiskon ja parin kaverin kanssa maissipellolle. Päälle parimetristen maissien keskelle oli tehty semmonen valtava labyrintin tapainen. Välillä oli aina kysymyksiä, joihin oikein vastaamalla sai vinkkiä mihin suuntaan pitäisi jatkaa. Se oli oikeesti ihan valtava, ja aika haastavakin. Polkuja oli hullun paljon. Me suunnistettiin siellä melkein kaksi tuntia. Mutta hauskaa se oli! 

Lisähaastetta sompailuun toi mutaiset polut. Sateen jäljiltä pelto oli aivan märkä ja mutainen. Pari kertaa kengät juuttui mutaan ja revittiin toisiamme vuorotellen irti mudasta. Harmi kun ei tullut napattua vaatteista, ja varsinkin kengistä, kuvaa sen reissun jälkeen. Olisi ollut näkemisen arvoista....

Eilen illalla olin ensimmäistä kertaa baarissa. Se oli myös jossain määrin uusi kokemus. Ensinnäkin meillä oli ongelmia päästä sisään, koska eräällä pojalla seurueessamme oli kädessä iso tatuointi. Portsarit eivät suostuneet päästämään häntä sisään ennen kuin hän oli hakenut pitkähihaisen paidan. Eri meininki Suomessa, eikö?! Baari oli aivan mielettömän hieno ja tunnelma siellä oli tosi kiva. Suurimpia eroja Suomeen verrattuna oli, no tietenkin ikäräja (K19) plus että juomat oli huomattavasti halvempia ja baari sulkeutuu jo kello kahden aikaan. Muuten kaikki oli aika samantyylistä kuin Suomessakin.

Huomenna alkaa todellinen opiskelu. Osaankohan mä enää olla koulussa?! Viime kertani koulunpenkillä on kuitenkin ollut joskus helmikuussa.