Sopeutuminen

Kolme kuukautta takana, enkä vieläkään ole TÄYSIN sopeutunut. Vaikka täällä asunkin ja tää tuntuu kodilta, on asioita jotka vieläkin vaatii opettelua. Tällä viikolla yhtenä aamuna Skytrainissa (jossa muuten on niin hyvää aikaa ajatella kaikkea!!) oikein mietin asioita, joihin en vieläkään ole täysin sopeutunut.

Ensinnäkin erilaiset hajut. Niihin sopeutuminen on vienyt uskomattoman paljon aikaa. Ei tollasta asiaa ennen tätä matkaa tullut edes ajatelleeksi (vaikka eräs ystäväni, joka oli vaihtarina, kertoikin sen vievän aikaa). Ekoina viikkoina tämä talo ja huoneet ja kaikki haisi tosi oudolle. Kuulostaapa siltä, että täällä haisee tosi pahalle, siis EI! Vaan erilaiselta. Okei, ehkä parempi käyttää sanaa tuoksu. Koska totta kai jokaisessa talossa on ominaistuoksu. Nykyään kun tulen kotiin, ei haise enää oudolle. Mutta välillä kun menee johonkin huoneeseen, tulee taas uusi tuoksu, johon ei ole vielä tottunut, hyvänä esimerkkinä vaatteiden tuoksu. Se on hämmentävää. Mietin vaan, että miltä kotonani Suomessa mahtaa tuoksua kun palaan. Eiköhän sekin silloin vaadi taas opettelua. Jää nähtäväksi. Tai siis haistettavaksi. hehheh....

Ja tähän seuraavaan asiaan en varmaan koskaan tule tottumaan! Nimittäin hinnat. Hyllyjen reunoissa, ruokalistoissa tai missä tahansa olevat hinnat eivät ole todellsia. Ne ovat verottomia hintoja, joihin sitten maksettaessa lisätään verot. En koskaan meinaa muistaa tätä, vaikka tiedän sen varsin hyvin. Aina vaan kattelee, et "onpas toikin halpaa!" ja sitten muistaa että "ai niin, eipä se ookkaan niin halpaa." On ihan sairaan ärsyttävää kun rahaa ei voi varata kassajonossa valmiiksi, koska ei ole mitään hajua paljon ostokset tulevat loppujen lopuksi maksamaan. Ja sitten pari kertaa kun olen maksanut niin hinta onkin sisältänyt veron. JOOMITÄ?
Kyselin asiasta mun host-perheeltä, ja he kertoivat etteivät he tykkää käytännöstä yhtään, mutta siihen sopeutuu ja sen kanssa on vaan elettävä. He kertoivat myös, että joidenkin ihmisten ajattelevan tuotteiden olevan halvempia kun ne näyttää halvemmilta hintalapuissa. Mun mielestä toi on vaan yhtä kusetusta koko systeemi!
Hintataso täällä on aika samanlaista kuin Suomessa. Ehkä pääpiirteittäin pikkasen halvempaa. Tai se riippuu niin paljon tuotteesta! Elintarvikkeet on mun mielestä kalliimpia, postipalvelut ovat kalliimpia. Mutta taas vaatteet, elektroniikka ym. on halvempaa. Tai ei aina. Tosi vaikea sanoa, se riippuu niin paljon! Ja muutenkin tosi hankala miettiä kun toi verosysteemi on niin sekavaa.
Ravintoloissa tipin maksamiseen olen jo aika hyvin tottunut. Yleensä tippiä annetaan n. 10-15%.
Oon kyllä niin ilonen sitten kun pääsen takas Suomeen kun tarvi miettiä mitään veroja tai tippejä!

Keskiviikkona päätin elää hieman turistielämää. Miulla oli koulun jälkeen monta tuntia aikaa kun odottelin kaveria, joten päätin kävellä ympäri Downtownia. Hoitelin samalla muutamia joululahjaostoja. Miulla oli kamera koko ajan toisessa kädessä ja samalla räpsin kuvia kaduilta, yleiskuvaa Vancouverista. Kävin myös Canucksien fanikaupassa, jonne on pitänyt jo pitemmän aikaa mennä käymään. Nyt hieman kuvia siltä reissulta.

Samalla reissulla ajattelin, että menen Costco-nimiseen tavarataloon, jossa olemme muutamia kertoja vierailleet host-äitini kanssa. En kuitenkaan tiennyt, että kauppaan tarvitsee Costco-kortin. Siis ettei pääse edes sisälle ilman sitä ns. bonuskorttia, joka kuulemma maksaa päälle 50 dollaria vuodessa. Tylysti mut käännytettiin ovelta takaisin. Olin ihan ihmeissäni, mutta päätinpä sitten vaan jatkaa kävelykierrostani. Myöhemmin kysyin asiaa host-äitiltäni, ja hän sanoi, että alunperin kauppaketju oli vain business-ihmisille, yrityksille yms. Nykyään se on kaikille, ketkä hommaavat ton Costco-kortin. No joo, onhan Suomessakin tukkuja, joihin tarvii tukkukortin. Mutta tuntui vaan jotenkin hullulta, ettei kauppaan pääse edes sisälle ilman jotain korttia! No, aina oppii uutta.

Eilen illalla olimme Roxy Burgerissa istumassa iltaa. Jouduin sanomaan suomalaiselle opiskelijaystävälleni hyvästit, sillä hän lentää tänään takaisin kotiin. Meistä tuli vähän niin kuin siskoja, ja tuntui niin ihanalta, että oli joku ihminen jonka kanssa pystyi keskustelemaan omalla äidinkielellä. Sillä esimerkiksi omista tuntemuksista on niin paljon helpompi puhua omalla äidinkielellä kun tietää sanat niin tarkasti. Ikävä tulee.
Mutta ystäväni sanoin: "Ei ole niin vaikeaa sanoa hyvästejä kun tietää, että tullaan tapaamaan vielä monta kertaa". Niinpä.

Kolmen viikon joululoma alkoi eilen eikä mulla oo mitään suunnitelmia, ainakaan vielä.
Nyt lähden metsästämään jotain syötävää keittiöstä! Heippa!
Ai joo, tässä vielä yks kuva Vancouverin sairaalan joulukoristeluista. :):):)