Suomalaista Elämää Kanadalaisittain

Halleluja! Oon vihdoin ja viimein valmis mun kirjaprojektin kanssa. The Girl With The Dragon Tattoo on nyt koluttu kannesta kanteen ja valmis kirjaraportti komeilee tossa pöydällä. Oon niin ylpeä itestäni!

Eilen oli siis Suomen itsenäisyyspäivä. Pakkohan sitä oli jotenkin juhlia! Koulun jälkeen vietin aikaa suomalaisen opiskelijaystäväni kanssa. Ensin päätimme suunnata kaupunginosaan nimeltä Yaletown. Se on aivan ihana paikka - tosi kivoja rakennuksia ja ihania pikkukauppoja ja ravintoloita. Noin 5-10 minuutin kävelymatkan päässä koulultamme. Siellä on tosi nättiä! Senkin puoleen hieno paikka, että sieltä löytyi harvinaisuuksia - nimittäin kauppoja, jotka myyvät _suomalaisia_tuotteita!!! Suunnistimme Marimekko-myymälään. Aivan ihana pikkuputiikki. Juttelimme ystäväni kanssa niitä näitä suomeksi ja yhtäkkiä paljastuikin, että myyjä oli suomalainen. Kyllä siinä taas vähän säpsähti ja aivot kelasi hurjaa vauhtia, että sanoinko jotain tyhmää aiemmin. Yleensä ei nimittäin tarvitse ollenkaan varoa jos suomea täällä höpöttelee - kukaan ei kuitenkaan ymmärrä sanaakaan. Se myyjä oli tullut tänne ensin vaihtoon ja sitten kamppaillut reilut kaksi vuotta työ- ja asumislupien kanssa, mutta nyt hän kuulemma vihdoin ja viimein asuu täällä pysyvästi. Kuulosti kyllä siistiltä, vaikka itse aionkin muuttaa takaisin Suomeen tämän vuoden jälkeen. No anyway. Löysin kaupasta host-äitilleni joululahjaksi Marimekon esiliinan, todella pirtsakan värinen vielä! Ihan täydellinen joululahja! Olipahan muuten luksusta saada suomalaista palvelua itsenäisyyspäivän kunniaksi! :)

Yaletownissa on kuulemma kauppa, missä myydään Iittalaa, lisää Marimekkoa ym. tuotteita. Skippasimme sen kuitenkin tällä kertaa, sillä nälkä alkoi kurnia mahassa. Päätimmekin mennä jatkamaan itsenäisyyspäivän viettoa kantisravintolaamme Granville Streetille. Oli herkkua!

Sen jälkeen vielä piipahdus kahvilassa ja itsenäisyyspäivä alkoi olla paketissa. Oli muuten ensimmäinen itsenäisyyspäivä, jota en viettänyt Suomessa. Kokemus tämäkin!

Viikonloppuna suunnitelmissa on pitää jonkinlaisia Suomi-juhlia myös norjalaisen ystäväni kanssa. Saa nähä mitä juhlat pitävät sisällään. No, siniset muovimukit on jo ainakin hommattu;)

Piti muuten jo viimeksi kirjoittaa mutta unohdin, että leivoin viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa jotain suomalaista. Päätin tehdä omaa lemppariani - mokkapaloja. Vaikka muistinkin reseptin ulkoa, haasteita leipomisessa oli. Ensinnäkin, täällä ei saa vaniliinisokeria mistään. Niinpä päätimme tehdä kummitätini kanssa vaniliinisokeria itse (vaniljauutetta + sokeria). Haasteet eivät loppuneet siihen. Pakkaukset oli aika valtavia ja pakkauksissa tekstit on tietenkin sekä englanniksi että ranskaksi (sillä Kanadahan on kaksikielinen maa). Piti aina tsekata kaksi kertaa mitä missäkin pakkauksessa oli ettei vaan vahingossakaan lorauta suolaa sokerin sijaan (olis varmaan ollu vika kerta kun nää haluaa mun leipovan mitään...). No sitten, täällähän ei tietenkään käytetä desilitroja vaan kuppeja (cups). Onneksi satuttiin löytämään mitta, jossa oli molemmat mittayksiköt. Celsiukset muutettiin muuntajalla vielä farenheiteiksi ja sitten rupesi kaikki olemaan selvää! Onnistuin omasta mielestäni tosi hyvin, ja kyllä nääkin taisi niistä pitää. Pellillisestä ei ole kuin ihan muutama reunapalanen jäljellä. Ensi kerralla voisin tehdä vaikka pullaa!

Tänään yksi tyttö rupesi juttelemaan mulle bussipysäkillä ihan niitä näitä ja yhtäkkiä. Kyllä melkein päivittäin tulee muutamia sanoja ihmisten kanssa bussipysäkillä vaihdettua, mutta tänään se jotenkin tuntui erityiseltä, koska me juteltiin siinä jokunen tovi ennen kuin bussi saapui. Vieläkin jaksan vaan ihmetellä kuinka ihmiset täällä on niin uskomattoman ystävällisiä, avoimia ja kohteliaita.
Tuli ihan mieleen yksi kuva netistä, jonka nimi on "Suomalaiset bussipysäkillä". Liitänpä sen nyt tähän loppukevennykseksi.

 "IT'S FUNNY BECAUSE IT'S TRUE!" 

(kuva (c) http://viidakkorumpu.blogspot.com/ )